Unelmien täyttymys: TallShipsRaces 2017
Mikä purjehtimisessa kiehtoo?
Olin käymässä Helsingissä 1988 lomamatkalla vanhempieni kanssa. Sattui niin, että samaan aikaan purjelaivat olivat vierailemassa Tall Ship Racessa. Kiertelimme pieniä ja suuria aluksia.
Samalla matkalla Helsingin kirjakaupassa äitini sattui näkemään mielenkiintoisen kirjan, Myrskylintu nousee siivilleen. Seuraavana vuonna meillä olikin oma puinen purjevene, scylla. Tuosta kesästä 1988 voisi sanoa alkaneen uusi luku elämässäni. Se kiehtova merellinen luku.
Muistan vieläkin isojen purjelaivojen ihmeen. Miten jännittäviä ja kiehtovia ne olivat! Ja kuvitella, miten ihmeessä raaoilla voi kulkea? Se valtava määrä köysiä! Ja ne komeat merisotilaat univormuissaan.
Siitä jäi kipinä ja haave purjehtia purjelaivalla. Murrosiässä se voimistui ja luin purjelaivojen purjehduksista lähes kaikki kirjat, mitä Oulun kirjastossa oli. Scyllamme myötä Luvia tuli tutuksi ja sitten puinen, nimensä veroinen purjelaiva, Kaljaasi Ihana.
Tänä vuonna, lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin haave toteutui moninkertaisesti.
Pääsin mukaan Kaljaasi Ihanan miehistössä TSR2017 –purjehdukselle. Ja purjehduksen huipennukseksi sijoituimme toisiksi Race 2:ssa!
Kolme viikkoa kului todella nopeasti. Itäisin satama oli Kotka, läntisin sijainti Gotlannin länsipuolella ja eteläisin hamina Klaipéda Liettuassa. Sanoisin, että Itämeren kierros purjehtimalla oli paras tapa viettää kesälomaa. Tästä vaiherikkaasta purjehduksesta tulen kirjoittamaan lisää myöhemmin.
Voisin kuitenkin tiivistää kokemukseni seuraavasti.
Purjehtiessa aavalla merellä kaikki turha katoaa elämästä.
On pieni kanssa matkaajien yhteisö, jonka osana tehdään tarvittavat työt yhteisen päämäärän, matkan etenemiseksi.
On perustarpeet, syöminen ja nukkuminen.
On ihmeellinen, valtaisa, alati vaihtuva luonto ympärillä, joka sanelee elämisen ehdot.
On horisontti, joka karsii ylimääräisen ja kuitenkin ankkuroi mielen johonkin pysyvään.
On vain tämä hetki.
Laivaelämä on oma kuplansa. Mutta siinä kuplassa on oikein hyvä elää!
Tässä kuvia Miristä nyt 29 vuotta myöhemmin eri perspektiiveistä.
Mir on saanut vuosien saatossa sinisen vauhtiviivan kylkeensä!