Jäiden lähtiessä
Seuraan meren rannalla jäidenlähtöä. Kuplilla ja viivoilla kuvioidut lautat lipuvat hiljaa ohitse. Lähtöihin liittyy yleensä haikeutta, mutta ei tänään! Jäidenlähtö tuo ilon ja riemun!
Jäälauttoja on ajautunut pieneen lahteen. Aaltojen keinunta saa kimaltelevan jääkimpalelautan helisemään. Rantakivillä loistaa auringon säteistä välkehtiviä jääpaloja. Näen pienen ihmeen!
Kide muuttuu hiljaa - vesipisaraksi.
Yksi
kerrallaan -
kiteet
sulavat
ja valuvat pisaroina
takaisin
meren yhteyteen.
Jääkiteet, lumihiutaleet ovat käsittämättömän kauniita, uniikkeja luonnon taideteoksia, tähtiä maanpäällä. Luovaa, harmonista kauneutta, joka on samalla fysiikkaa, kemiaa ja matematiikkaa -luonnonlakien mukaan.
Jäät eivät ole kauneutta ainoastaan silmille. Alkutalven pakkanen virittää valtavan soittimen.
Jää laulaa. Sen sointi kimmahtelee korkealla, joiun leijaillessa valtavaa kaikupohjaa pitkin.
Jääkansi ulvoo ja kumahtelee talven otteessa.
Lumimäärä, ilmanpaine, lämpötila ja jään paksuus muuttavat sen sointia. Keväällä sointi on usein matalaa jyrähtelyä kuin enteillen jäiden lähtöä. 7.8 cm jäätä soi eräänä päivänä juuri sitä säveltä, jolla orkesterissa viritetään.
Jäästä voi veistää monenlaisia soitettavia soittimia: lyömäsoittimia, puhallin- ja jousisoittimia. Niillä on oma erityinen sointimaailmansa; kirkasta ja pehmeää.
Jäillä on valtava voima. Kalliot silenevät, maa painuu ja siinä sivussa laituri rikkoontuu. Jokien jääpadot ja tulvat aiheuttavat vahinkoa. Ahtojäät muodostavat vuoria, siirtävät pengerteitäkin.
Jääkansi myös suojaa ja yhdistää. Se helpottaa eläimien ja saariston asukkaiden elämää. Se luo olosuhteet monenlaisille harrastuksille: hiihtoa, luistelua, pilkkimistä, pyöräilyä, kelkkailua.. -luonnosta nauttimiselle.
Perämerellä jäätä on seitsemän kuukautta, saaristomerellä muutama viikko, jos sitäkään.
Vesi kiertää ikuista kulkuaan; jää sulaa, vesi höyrystyy ja pilvi tiivistyy vesipisaroiksi kulkemaan kohti valtameriä ja valtamerissä. Siinä sivussa saamme juomavetemme.
Eikä yksikään pisara katoa maapallolta! Se tuntuu ihmeeltä.
Elämäni meri - blogia kirjoittaa Essi, jonka sydäntä lähellä ovat veteen, erityisesti mereen liittyvät asiat. Purjehtimisen ja Kaljaasi Ihanan lisäksi harrastuksiin kuuluvat mm. taiji ja kuvataiteet.