Aika ennen Ihanaa

Miten meri, purjehtiminen ja puiset puuveneet ovat olleet osa elämääni?
Meren katselupaikkani Oulussa.

Olen syntynyt Oulussa, merenrantakaupungissa. Ennen kouluikää olin kiinnostunut veneistä, vaikka meillä ei ollut venettä - paitsi kumivene, joka toimi uima-altaana pihalla eikä soutelupaattina vesillä.

Yksi parhaista leikkikaluistani oli lego-rahtilaiva. Se oli mahtava peli, jossa oli irrotettavat, painavat kölit eli sitä saattoi sekä uittaa että styyrata kuivalla maalla. Laivassa oli lastiruuma ja nosturi, jolla ahtasin. Leikkiessäni olin sanonut, että ”Isona minusta tulee laivainsinöösi”. No, ei tullut - ainakaan vielä.

Sitten koitti kouluvuodet, jotka olivat samalla ”scylla-vuosia”. Olin ekaluokkalainen, kun vanhempani tilasivat iso-scyllan Björn ”Nalle” Nybergiltä Luvialta. Pekka Parikan kirjasta Myrsylintu nousee siivilleen se alkoi - siis kiinnostus puisiin purjealuksiin ja purjehtimiseen.

Koulun päätyttyä keväällä, asuimme yhden kuukauden veistämön pihalla asuntovaunussa. Vanhempani olivat apukäsinä scyllan teossa, ja minä ja siskoni kanssa vietimme laatuaikaa meren rannalla keksien kaikenlaista tekemistä!
Muun muassa pyydystimme kivisimpun pesuvatiin. Siinä olikin tekemistä, kun sille piti kantaa hapekasta vettä, ruokkia ja varjella lokeilta. Lopulta kyllästyimme Roopeen ja päästimme sen mereen.
Tyhjiksi jääneet köysirullat toimivat tosi hyvin koirina! Köysi vaan kiinni ja kävelylle. Leikimme lastuilla, sahanpurulla ja kaikennäköisillä jätekappaleilla owatrolin tuoksussa. Ja jos ei ollut muuta, niin harmaantuneilla laiturin laudoilla saattoi maata, katsella ja ihmetellä vedenalaista maailmaa. Kuovin laulusta tulee aina Nallen ranta mieleen. Linkki kuovi: https://www.youtube.com/watch?v=Ws7jH6wNKN4

Sieltä jäi kiinnostus myös saaristolaisveneisiin. Katselin kaihoten, kun veneenrakentaja Ismo Lilja lähti saaristolaisveneellä veistämön rannasta perheineen. Voi, oispa tuollainen! Varustekassiin nojaten voisi lukea Aku Ankkaa ja nauttia matkasta saareen.

Saaristolaisveneellä Kustavissa 2013.

Mutta pian meillä oli scylla, s/y Jouhten. Hienoja olivat ne lapsuuteni kesät merellä. Sieltä on paljon, paljon mahtavia muistoja ja monenlaisia kokemuksia. Purjehduskärpänen puri parantumattomasti, ja merestä tuli tärkeä osa elämääni ja kosketusta luontoon.

Ja jos emme olleet merellä, minun piti päästä ainakin katsomaan merta. Miltä meri näyttää tänään, tuleeko hieno auringonlasku? Ympäri vuoden meri ja jäätilanne kiinnostivat. Kuuntelin kesällä joka päivä merisää -tiedotukset ja raportoin ne tarkasti vanhemmilleni, jotka eivät aina ehtineet seuraamaan.

Teini-iässä huoneeni seinällä ei roikkunut idolien kuvia. Tai siis roikkui, mutta ne olivat puisia purjeveneitä tai –laivoja. Piirsin usein merimaisemia, joissa purjevene seilasi kohti horisonttia. Luin kirjastosta lähes kaikki matkapurjehdusta ja vanhoja purjelaivoja käsittelevät kirjat. Ja optimistijollalla piti päästä purjehtimaan.

Olin lukiossa, kun scyllamme jouduttiin myymään vanhempani heikentyneen terveyden vuoksi. Enkä minä olisi voinut sillä yksin purjehtia ja pitää siitä huolta! Voi sitä murheen päivää, kun veneestä piti luopua. Olin juuri suorittanut rannikkolaivurikurssin.

Siitä alkoikin pitkä ”kuiva kausi”, yli 10 vuotta. Ei ollut venettä. Ei kavereita, joitten kanssa seilata. Satunnaisia kertoja pääsin purjehtimaan.

Miten paljon kaipasinkaan merelle! Monet kerrat olen istunut rannalla; katsellut merelle, juonut kahvia termarista ja lukenut kirjaa. Hienoja hetkiä nekin –rannalla.

Ensi postauksessa päästään Ihanalle!

Elämäni meri -blogia kirjoittaa Essi, jonka sydäntä lähellä on veteen, erityisesti mereen liittyvät asiat. Purjehtimisen ja Kaljaasi Ihanan lisäksi harrastuksiin kuuluvat mm. taiji ja kuvataiteet.

Koe leppoisa Selkämeren tuulahdus