Crew

Ihanan iloinen miehistö valmiina palvelukseesi!

Ihanan miehistöön kuuluvat purjehduksilla päällikkö eli kippari ja vähintään kaksi kansimiestä eli täkkäriä. Usein täkkäreitä on purjehduksilla enemmän kuin kaksi, useinmiten kolmesta neljään.

Täkkäreiden päätehtävinä on hoitaa laivan irrottamiset ja kiinnittymiset, purjehtia, tarkkailla turvallisuutta, pitää laiva siistinä ja huolehtia asiakaspalvelusta laivalla.

Ihanan miehistöön kuuluu seitsemän kipparia ja noin yhdeksänkymmentä koulutuksen saanutta täkkäriä. Purjehduksien aikana miehistö hoitaa sekä purjehtimisen sekä huolehtii rautaisen rennolla otteella asiakkaiden viihtyvyydestä.

​​​​​​​

Kansimieheksi Ihanalle?

Hii-Ohoi!

Meri ja Kaljaasi Ihana kutsuvat!

Haku Suomen kauneimman purjelaivan miehistöön alkaa jälleen alkuvuodesta 2020

Tahtoisitko viettää kesääsi merellä tervan tuoksuisessa kauniissa purjelaivassa, nauttia aurinkoisista ja välillä sateisistakin päivistä merellä, kokea kivaa keikutusta tuulessa, löytää itsesi mielenkiintoisista paikoista sekä tilanteista ja viettää puuhakkaita päiviä Ihanan iloisessa miehistössä?
Ihanan miehistö hoitaa kesän purjehduksilla purjehtimisen, pitää laivan siistinä ja huolehtii rautaisella otteella asiakkaiden viihtyvyydestä.

Koulutus uusille kansimiehille on jälleen alkamassa, hae mukaan nyt - et tarvitse aiempaa kokemusta, me opetamme ja koulutamme!
Alaikäraja 16v, yläikärajaa ei ole.

Ilmoittaudu ja/tai kysy lisätietoja ensisijaisesti kaljaasi@ihana.fi (tai 0440-580 600).

Kansimiestarinoita: Miten minusta tuli "Ihana"
​​​​​​​

Alla muutaman Ihanan täkkärin tarina siitä, miten he päätyivät Ihanan kannelle. Näitä tarinoita on vielä yli seitsemänkymmentä lisää. Onko seuraava julkaistava tarina Sinun tarinasi? Tuu mukaan rennon reippaaseen Ihanan miehistöön.

Essi

Kaljaasi Ihanalle

Vuonna 2011 silmiini osui juttu Kaljaasi Ihanasta, joka oli vasta valmistunut. ”Tuonne!” –ajattelin. Miten hieno perinnelaivaprojekti ja alus! Varasin neljän tunnin asiakaspurjehduksen, lähtösatamana Uusikaupunki.
Risteily Ihanalla oli melkein käsittämättömän ihanaa!
Olin puisella laivan kannella tervan tuoksussa. Purjeet vetivät hienosti hyvässä tuulessa. Aurinko paistoi ja smaragdin vihreät aallot keinuttivat vaahtopäiden kohahdellessa.

Varasin heti toisen purjehduksen parin päivän päähän. Se oli siirtopurjehdus Ukista –Luvialle. Miten nautinkaan purjehtimisesta! Olin mukana nostamassa ja laskemassa purjeita sekä pääsin myös ohjaamaan. Asiakkailla on mahdollisuus osallistua Ihanan ohjaamiseen ja purjemanöövereihin. Luvialla maihinnousun jälkeen tuntui kuin olisin joutunut luopumaan rakastetusta.

Seuraavana kesänä lähdin Ihanan siirtopurjehdukselle Turusta Ukiin. Miehistöön teki mieli, mutta en vielä rohjennut. Neljänä seuraavana vuonna kävin yhden tai useamman reissun kesässä Ihanan risteilyillä asiakkaana.

Kesälomaa 2016 suunnitellessani kaipasin matkapurjehdusta. Mitä olisi Ihanalla? Viikon mittainen purjehdusloma Viron saaristoon -1 paikka vapaana! Jipii!

Se oli hieno reissu! Sillä tiellä tai pitäisikö sanoa legillä, sitten olenkin. Kouluttauduin Ihanan miehistöön. Ja kyllä kannatti! Monia huikeita kokemuksia olen saanut kokea Ihanalla osana mahtavaa joukkoa mm. Tall Ships Race 2017–purjehdus Itämeren halki sekä useita unohtumattomia asiakas- ja miehistöpurjehduksia.

Asun kahden tunnin ajomatkan päässä Luvialta, joten työpäivinä en ehdi purjehtimaan tai huoltotalkoisiin. Vapaapäivinä Ihana on antoisa harrastukseni.

Tule sinäkin purjehtimaan!
Terveisin Essi Takkinen Kustavista."

<p>Essi pukspröötillä</p>

Essi pukspröötillä

Rebekka

Kuinka minusta tuli ”Ihana”.

Oon Rebekka, yliopisto-opintojani viimeistelevä turkulainen. Jo pelkän 130 km välimatkan takia äkkiseltään ei vaikuta mitenkään loogiselta harrastukselta olla myös luvialaisen perinnepuupurjelaivan miehistön ja naisiston jäsen. Olen ollut ”Ihana” kesästä 2012 lähtien ja hurahtanut sen verran pahasti, että työskentelin parina vuonna purjehduksia myyden ja organisoiden, olen osallistunut lyhyiden risteilyiden lisäksi pitkille asiakas- ja miehistöpurjehduksille Suomen saaristossa, kilpapurjehtinut Ihanalla Tanskasta Helsinkiin ja Turusta Liettuaan The Tall Ships Racesissa, ”jatkokouluttautunut” kansivahtimieheksi ja tuppaantunut myös monenlaisiin just mulle mieluisiin puuhiin edustamaan Ihanaa, pukeutumaan Muffe Mufloniksi, merirosvoseikkailuihin tai vaikka paistamaan 200 muurinpohjalättyä talvitapahtumaan. Joinain kesinä en ole ehtinyt kuin muutamille purjehduksille, mutta aina aikataulujen antaessa myöden liityn sen kertaisen purjehduksen miehistöön. Ihanan miehistön jäsenyys pysyy, vaikka aina ei elämä antaisikaan periksi purjehtia ihan koko kesää.

Oma kytkökseni Satakunnan kauneimpiin maisemiin on kesämökki ja sukulaisuussuhteet, joiden myötä myös koko kylän ylpeydenaiheeksi noussut kaljaasi Ihanan talkoorakennusprojekti tuli aikanaan tutuksi. Ennen ensimmäistä Ihanan purjehduskesää v. 2011 olin 18-vuotias ja tunsin joitakin niistä nuorista, minua nuorempiakin, jotka lähtivät kouluttautumaan Ihanan kansimiehiksi, mutta jäin siitä kelkasta kai sen takia, että koko juttu tuntui jotenkin etäiseltä. Mitä se ”kansimieheys” käytännössä tarkoitti ja olisiko siellä edes kivaa? Pääsisinkö isossa talkoolaisten joukossa tekemään mitään omin käsin, saisinko oikeasti purjehtia? Olin tykästynyt jollapurjehtimiseen lapsuuden kesieni purjehdusleireillä ja nautin siihen liittyvästä uuden oppimisesta, vauhdista ja omin käsin tekemisestä, ja siksi 28-metrisen tervarouvan kannella miehistöpikeepaita päällä istuskelu ei kuulostanut ”kunnon” purjehtimiselta.

Kuinka väärässä olinkaan. On totta, että purjehtiminen Ihanalla eroaa suuresti jolla- tai purjevenepurjehduksesta, mutta se ei tarkoita tylsyyttä. Hommasta saa irti juuri niin paljon uutta oppia, itsensä haastamista ja onnistumisen kokemuksia, kuin on itse valmis sille antamaan. Ihanan jengi on sekalaista kuin lohisoppa, mikä on ehdottomasti miehistömme vahvuus. Tämä harrastus sopii kaikille ikään, kokoon, kokemukseen, päivätyöhön tai opiskeluihin katsomatta, minkä voin todeta, koska olen nähnyt niin monenlaisten ihmisten innostuvan tästä, löytävän paikkansa sekä porukassa että Ihanan täkillä ja tuovan omat vahvuutensa Ihanan vahvuuksiksi. Ikähaarukka on 16:sta 86:een ja ylikin, mutta kaikkia yhdistää sama into: päästä Ihanalle.
Olen itse Ihanalla saanut kansi- ja kansivahtimiehen koulutukset ja niiden mukana muuallakin elämässä tarvittavan ensiapuosaamisen, palosammutus- ja asiakaspalvelukoulutusta ja itseluottamusta omaan osaamiseen. Olen oppinut uutta purjehduksesta ja merenkulusta yleisesti, käsittelemään valtavia purjelaivan purjeita, kiipeämään mastoon ja pukspröötille, virkkaamaan keulapurjeet, pleissaamaan, töijaamaan ja lekottamaan, kaiken tämän hassun merimiesslangin ja laivamiehistön keskinäisen kommunikoinnin. Kaikkein parasta minulle Ihanalla on ollut ihmisten kohtaaminen, tiimityöskentely, omien vahvuuksieni hyödyntäminen ja hyvin hoidetut purjehdukset, joilla niin minä kuin asiakkaat nauttivat ja kokevat jotain uutta."

Sara

Moikka! Olen Sara, 23-vuotias Ihanan miehistön jäsen.
Ensimmäisen kerran istuin optimistijollaan 7-vuotiaana, mistä aluksi en pitänyt yhtään. Jolla kun ei mennyt sinne mihin minä halusin, ja kaiken lisäksi pohjalla oli märkää ja kylmää. Vuosien saatossa kokemuksen karttuessa siirryin optarista purjehtimaan hieman isommilla Still 525-purjeveneillä. Purjehduksesta tuli yksi rakkaimmista kesäharrastuksistani. Joka vuosi heinäkuun 1. viikko oli vuoden odotetuin, kun rakas harrastus ja ihanat ystävät saatiin kokoon Luvialla järjestetyn purjehdusleirin kautta.

Ensimmäisen kerran nousin isoon purjelaivaan s/v Valborg:lle vuonna 2010, jolloin kyseessä oli viikon mittainen purjehdus Viroon ja takaisin. 15-kesäistä purjehdusleirinuorisoa haluttiin tutustuttaa ja houkutella mukaan purjelaivapurjehdukseen. Tempaus järjestettiin seuraavana kesänä vesillelaskettavan Ihanan kansimiesrekryä ajatellen. 15-vuotiaalle nuorelle tämä kosketus purjelaivaelämään oli ainutlaatuinen kokemus, minkä jälkeen enempää suostuttelua ei tarvittu. Tiesin heti reissun jälkeen, että haluan osallistua samaisella laivalla kesän 2011 the Tall Ship’s Raceen, ja niin tapahtui. Ajatus kansinaiseudesta alkoi itää.
Keväällä 2012 ei paljon tarvinnut houkutella, kun osallistuin Ihanan kansimieskoulutukseen. Se sisälsi monta eri osa-aluetta ensiapukoulutuksesta palosammutukseen. Vaikka purjelaivalla purjehtiminen oli ennestään tuttua, kansimieskoulutuksessa tuli hyvä kertaus asioihin ja lisäksi perehdytettiin juuri Ihanan käytäntöihin. Ihanan kautta olen päässyt myös muihin tapahtumiin: STCW-koulutukseen, joka sisälsi savusukellus-, palosammutus- ja meripelastusharjoittelua, illanistujaisiin, huoltotalkoisiin, messuedustajan tehtäviin jne.
Monenlaista on tullut Ihanalla nähtyä ja koettua näiden seitsemän vuoden aikana. Olen osallistunut Ihanan toimintaan muun muassa Luvialla ja Turun saaristossa järjestettyjen asiakaspurjehdusten, viikon kestäneen kansainvälisen LionsClub:n nuorisopurjehduksen, yrityspurjehdusten sekä kaksien the Tall Ship’s Race-kisojen (2013: Tanska-Helsinki ja 2017: Turku-Liettua) muodossa. Yksipuoliseksi ei Ihanan toimintaa voi ainakaan kutsua.

Vaikka perinnepurjelaivalla purjehtiminen onkin ihanaa, parasta kuitenkin on yhdessä tekeminen uusien ja vanhojen ystävien kanssa, sekä kokemusten jakaminen samanhenkisten kesken. Oman mausteensa tähän harrastukseen tuo luonnon keskellä oleminen. Hienossa kesäilmassa purjehtiminen auringon paistaessa ja laineiden liplattaessa on jo kokemus itsessään. Mutta kun luonto antaa parastaan: 23 m/s tuuli, vaakasuora sade ja neljän metrin aallot mylvivät yli laitojen – Siinä tietää pieni ihminen olevansa elossa!

Lähe säkin messiin!

Jopi

2012 olin erään ryhmän mukana Ihanan siirtopurjehduksella Raumalta Luvialle.
Noustessani laivaan, en tiennyt purjehtimisesta oikeastaan mitään. Ei ollut esim. hajuakaan niistä lukemattomista köysistä joita risteili sinne tänne pitkin laivaa. Toki ymmärsin, etteivät ne olleen turhan takia niillä paikoilla missä olivat.
En myöskään ymmärtänyt osaa laivan henkilökunnan käyttämästä kielestä. ”Dirkki , jäärtti, fokan falli, ison skuutti, ulkoklyyvari jne” Tuntui kuin miehistö olisi keksinyt näitä sanoja hämätäkseen maakrapuja ja näin antanut itsestään kuvan seitsemän meren merikarhuina.
Myöhemmin minulle selvisi, miten totaalisen väärässä olin ajatuksineni ollut.
Tälle matkalla saimme niskaamme lähes kaikki Suomen sääolosuhteet, kovaa tuulta, sadetta ja auringon paistetta. Miehistön tarinat laivan rakentamisesta ja purjehtimisesta jäivät mieleeni, jopa niin paljon, että kohta olin uudella purjehduksella, nyt Laitakarista.

Tällä purjehduksella aloin miettimään, olisikohan se mahdollista, olisiko minusta siihen, mahtaisinko pärjätä, olisinko liian vanha sillä olin jo yli kuudenkymmenen?
Katselin ja kyselin ja mitä enemmän kyselin, sitä vakuuttuneempi olin, että tämä oli nyt minun juttuni. Tästä alkaisi minun kolmas elämä.

2013 suoritin kansimieskurssin. Tarvittavat harjoituspurjehdukset tulivat nopeasti täyteen ja sain kansimiehen pätevyyden. Kesän aikana opin ne oudot sanat, joita ihmettelin eka purjehduksellani.
Vuodet 2013–2014 melkein asuin laivassa, jäin jopa usein laivaan yöksi. Oli rauhoittavaa nukkua tervan tuoksuisessa laivassa. Ihana eli öisin omaa elämäänsä, milloin kiinnitysköydet ääntelivät, milloin natisi sieltä, milloin täältä. Kolmas elämä oli alkanut hyvin.

2014 loppu kesästä minulta kysyttiin, olisinko valmis lähtemään opiskelemaan kansivahtimieheksi?
Totta kai olin! Tyhmä kysymys?
Niinpä myöhemmin syksyllä istuin ekassa pulpetissa Rauman Merikulkukoulussa opiskelemassa.
Pätevyyskirjan saamisen ehtona oli vielä 30 päivän työharjoittelu jollain isolla rahtilaivalla.
Hieman tuurilla pääsin tammikuussa 2015 Finnlinesin Finnseahin harjoittelijaksi.
31vrk, 6 maata ja 12 satamaa. Kokemus, jota en vaihtaisi pois ja sain vielä kaupan päälle kansivahtimiehen pätevyyskirjan.

Tällä hetkellä minulla on alkamassa kolmas kesä Ihanalla poosuna.
Voin suositella jokaiselle, tämän ikäisellekin uuden elämän aloittamista! Olipa se sitten kuinka mones tahansa. Jokainen elämä on oma tarinansa ja sen voi elää vain kerran. Pahinta on jättää elämättä sitä ensimmäistäkään.

Happe

Entinen vannoutunut moottorimies

"Veneessä kuuluu olla moottori ja mielellään iso sellainen", näin ajattelin ennen vuotta 2013. Huhtikuussa jalkani astuivat ensikertaa purjelaivan kannelle ja olin täydessä innostuksessa.

Miten tässä näin oli päässyt käymään?
Helmikuussa olin ilmoittautunut halukkaaksi kouluttautumaan purjelaivan miehistöön vaikka en tiennyt koko asiasta mitään enkä ollut ikinä millään purjetoimisella laitteella liikkunut.

Eräs ystäväni suositteli purjelaivatoimintaa minulle silmät loistaen kuin mopon lamput, joten olin luvannut antaa purjelaivatoiminnalle mahdollisuuden. "Jos se on niin hienoa kuin väität, en halua jäädä siitä paitsi."

Ensin ihmetytti se käsittämätön sanasto. Tuntui kuin olisi opetellut uutta kieltä. Oli Fokan falli, jaagarin staagi sekä mesaanin jumpru ja jyskytaavetti, Mitähäh? Kyllä minä nämä nyt opin, jos kerran muutkin, ajattelin.

Kansimiehen koulutus oli järjestetty viitenä viikonloppuna ja sisälsi helposti omaksuttavaa konkreettista asiaa, miten Ihanalla toimitaan ja mitä tulee tehdä ja miksi. Sitten oli vuorossa käytännön kansimiestyötä ja vanhemmat kansimiehet jaksoivat hyvin neuvoa hymyssä suin uusia tulokkaita. Hitsauduttiin yhtenäiseksi miehistöksi, vaikkakin alussa kaikki olivatkin uppo-outoja. Tuli kesä ja olin miehistössä sen minkä kerkesin, kun oli työ ja perhe ja muut harrastukset.

Muistan ikuisesti kun elokuussa olimme Tall Ship Race purjehduksella ja tulossa Riiasta kotiinpäin. Ylitimme Suomenlahden ja pimeän tultua jäimme Saaristomeren ensimmäisten saarten taakse ankkuriin yöksi. Aamulla heräsin ehkä maailman kauneimmasta paikasta Airiston kupeelta ja tervantuoksuisen purjelaivan kannella aamukahvia nauttiessani sekä aivan hengästyttävän kaunista maisemaa katsoessani tajusin olevani rakastunut.

Tajusin löytäneeni jotain, mitä en ollut edes osannut etsiä. Oli hienoa olla osa miehistöä ja huipputyyppien kanssa juuri siellä. Kaikki, mitä harrastukselta voi vaatia tuntui olevan läsnä. Oli luontokokemus ja yhteisöllisyys sekä seikkailun tuntua ja vaaramomentti ym.

On siistiä ylittää meriä ja saapua uusiin satamiin. On myös mahtavaa päästä lähtemään ja jättää jotain taakse. Jokin levoton osa minussa on rauhallinen, kun voi olla liikkeessä. Purjelaivapurjehdus on parhaimpia asioita mitä minulle on sattunut, koen että jos en olisi löytänyt sitä olisi minulta jäänyt jotain tarkeää kokematta.

Olen ollut mukana jo monta vuotta ja tauti ei tunnu lähtevän raapimalla pois.

Jos vähääkään mietit olisiko Ihanan kansimiestoiminta sinun juttusi niin minulla on sinulle neuvo: Heittäydy, ja anna sen viedä jos on viedäkseen. Tapaat monia huipputyyppejä ja saatat jopa rakastua...

Koe leppoisa Selkämeren tuulahdus